Eilen istuttiin taas monta tuntia päivystyksessä. Oliverille oli ilmestynyt olkapäähän iso pyöreä jälki ja poika oli tulikuuma. Onneksi oli lauantai, eikä meitä ennen ollut kuin 3 tyyppiä ja päästiin suht nopeesti lääkärille. Sen jälkeen jäätiin vielä tarkkailuun, koska Oliverin sykettä piti mitata jonkin aikaa. Saatiin oma huone, jossa oli onneksi leluja ja kirjoja. Oliver sai nestemäistä kipulääkettä ja jotain muuta. Mun piti antaa ne sen suuhun ruiskujen avulla. Sitten vaan odoteltiin.
Tämä on ainoa kerta, kun olin oikeasti peloissani. En ole säikkynyt, vaikka Oliver on pudonnut sängystä tai kaatuillut pahasti. Olen osannut ottaa rauhallisesti kaiken paitsi tämän.
Joku sanoi, että borrelioosin voi todeta vasta kolmen viikon päästä verikokeilla. Eli siihen saakka mä olen hyvin ahdistunut ja hysteerinen...
En pysty keskittymään mihinkään, en edes tiedä onko tässä kirjoituksessa mitään järkeä, saako tästä kukaan mitään selvää. Ajatus juoksee hullunlailla. Soitin lääkärin jälkeen äidille, Jutalle ja Janin äidille. Kaikki olivat kauhuissaan. Sen lisäksi eksyin toki Wikipediaan (mikä on aina virhe):
"Kuukausia myöhemmin voi kehittyä muita oireita, joista tavallisimpia ovat neurologiset taudinkuvat kuten kasvohalvaus, aivokalvon-, hermojuuri- tai vastaava aivotulehdus. Myös paikkaa vaihtelevat nivel- ja lihaskivut ovat tyypillisiä taudin leviämisvaiheelle. Lisäksi kroonistunut borrelioosi voi aiheuttaa nivel-, sydän- ja silmätulehduksia sekä pitkäaikaisia surkastuttavia ihotulehduksia"
Oliver sai tosi tuhdin antibioottikuurin. Se kestää 2 viikkoa ja lääkettä pitää antaa kolmesti päivässä.
 |
| Eilen aamulla ennen lääkäriä |
.jpeg) |
| <3 |
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
