En tiedä mitä pitäisi tehdä. Yritänkö vielä pitää kiinni Oliverin ja sen isän tapaamisista vai annanko suosiolla jo olla? Jani ei ole nähnyt yli kahteen viikkoon poikaansa. Eipä näytä kauheesti sitä kiinnostavan. Tänään olisi ollut tapaaminen, mutta sen puhelin on taas kiinni. Yllätys! Itelläni palaa hermot kun saan joka kerta soitella aikuisen ihmisen perään, että "OLETKO NYT TULOSSA VAI ET??!". Eikö tämmöisten tapaamisten pitäisi olla itsestäänselvyys? Jos minä olisin etävanhempi niin varmasti pitäisin kiinni jokaisesta sekunnista, jonka saisin viettää poikani kanssa.
Harmittaa niin paljon Oliverin puolesta :(
Uhkailu, kiristys, lahjonta, anelu, riitely, pakottaminen - ehkä toimivia hetkellisesti, mutta tuskin pidemmän päälle. Ja pitkäaikaisesta projektistahan (=lapsi) on kyse, joten suosittelen, että annat olla ja katsot miten asiat etenevät. Pakottamalla ja riitelyllä tuskin ainakaan saa mitään kestävää aikaan, niin ikävältä kuin se tuntuukin, varsinkin lapsen puolesta.
VastaaPoistaToivon, että tilanne muuttuu paremmaksi teillä ja isä ymmärtää, ettei kannata heittää hukkaan ainutlaatuista tilaisuutta oppia tuntemaan lastaan ja seurata hänen kasvuaan. Jos asiat eivät kuitenkaan mene parempaan suuntaan, niin yritä olla liiaksi murehtimatta, et voi tehdä toisen ihmisen valinnoille mitään.
Terveisin 25v yh (poika synt. 7/12), jonka lapsen isä ei ole edes halunnut nähdä lastaan. Elämä jatkuu silti, parempi ehkä näin. Meidän pieni perhe siis pyörii täysin ilman isää.
Olet ihan oikeassa.. Kaikki nuo keinot kokeiltu, mutta ne helpottavat asiaa vain hetkeksi. Parempi antaa vaan olla, vaikka välillä raivostuttaa kovasti. Nyt olen ainakin yrittänyt kaikkeni ja loppu on isästä itsestään kiinni. Hän kyllä rakastaa poikaa kovasti ja leikkii ja touhuaa innoissaan tämän kanssa silloin kun tapaavat, mutta hän ei pysty sitoutumaan minkäänlaisiin aikatauluihin tai sopimuksiin. Puhelin saattaa olla viikkoja kiinni, jos häntä ei vaan huvita tulla. :(
PoistaTäällä myös yh äiti ja 4/12 syntynyt poika, isä nähnyt poikaa muutaman kerran, eikä poika tunnu kiinnostavan, joten olen antanut vaan olla... Surullista, mutta meille parempi näin loppujen lopuksi :)
VastaaPoistaNiimpä. Parempi antaa olla, jos toista ei yhtään kiinnosta. Mikäköhän niitä miehiä vaivaa, kun tuollaisia tyyppejä tuntuu olevan hirveesti liikkeellä :O Meillä tilanne on se, että isä on välillä kuvioissa ahkerasti ja välillä sitä taas ei näy pitkiin aikoihin. Se on niin vahingollista poikaa kohtaan, mutta isä ei suostu ymmärtämään.. :(
PoistaEi niitä miehiä vaan voi ymmärtää! Sen on tässä vuosien varrella hoksannu ;) meillä kanssa niin, että jos isällä menee ns. huonosti muuten elämässään ni silloin me/poika kiinnostaa mutta muuten on kuin poikaa ei olisikaan :/ ei se voi noin mennä että välillä ollaan mukana elämässä ja välillä ei. Lasten kasvaessa ei ainakaan millään, kyllä se on oltava joko tai ja siinä pysyttävä vaikka itsestäkin pahalta tuntuisi :(
VastaaPoistaNimenomaan! :) Tuokin tulee tänne aina silloin kun tarvii jotain. Jokaikinen kerta sama juttu "anna rahaa, ei oo ruokaa"... Joka kerta oon kieltäytynyt ja aina saan haukut niskaani kuinka kylmä ämmä oon :D
PoistaKannattaa antaa olla, jos ei kiinnosta. Inhottavaa tuollainen, että jättää tapaamasta poikaansa :(.
VastaaPoistaNo niimpä.. Ehkä se vielä joskus tajuaa mitä menettää, jos se ei muuta käytöstään. :/
Poista